Vegaaninen & eläinkokeeton kosmetiikka pähkinänkuoressa

Törmään usein tarkentaviin kysymyksiin vegaanisesta kosmetiikasta, ja löysinkin itseni näpyttelemästä lisäinfoa aiheesta. Tällä kertaa tiedossa onkin "vegaanikosmetiikka in short"-tyyppinen pläjäys.  Blogi ei ole alusta vegaanisaarnaukselle, eikä se ole tämänkään postauksen aihe, fear not. ;) Kokosin muutaman henkilökohtaisen vinkin, joista toivon olevan hyötyä eläineettisestä kosmetiikasta kiinnostuneille. Pintaraapaisu-postauksen idea on antaa eväitä lisäpohdinnalle, jota jokainen aiheesta kiinnostunut voi sitten omista lähtökohdistaan jatkaa. :)


Vegaanikosmetiikka for newbies:

1. Ota selvää, mitä on "vegaaninen kosmetiikka": kosmetiikkaa, jossa ei ole eläinperäisiä ainesosia ja jonka ainesosia ei ole testattu eläimin. Luonnonkosmetiikka tai pupunkuva pakkauksessa ei ole tae siitä, että sisältö on myös vapaa eläinperäisistä ainesosista. Yleisimmät kosmetiikassa käytettävät eläinperäiset ainesosat ovat  karmiini (carmine), mehiläisvaha (beeswax, cera alba), hunaja (honey, mel), lanoliini (lanolin) ja silkki (silk).

2. Tutustu eri eettissertifikaatteihin ja pohdiskele, mihin niistä luotat. Valmiit kosmetiikkatuotteet eivät ole yleensä testauksen keskiössä, vaan huomio kannattaa suunnata raaka-ainepolitiikkaan. Esimerkiksi Petan listalle pääsevät firmat, jotka allekirjoittavat takuut eläinkokeettomuudesta. Vegan Societyn kukkalogon saavat yksittäiset tuotteet, jotka ovat eläinkokeettomuuslupauksen ohella kokonaan vegaanisia. Leaping Bunny-sertifikaatti (ks myös jenkkisivu) vaatii puolestaan yrityksen ulkopuolisen auditoinnin eläinkokeettomuuden varmistamiseksi. Animalia ylläpitää Leaping Bunny-listaa Suomen osalta. Firma ei pääse ainakaan Leaping Bunnyn listoille, mikäli se myy kosmetiikkaa Kiinaan. Kyllä, EU:ssa eläinkokeet ovat olleet jo pari vuotta kiellettyjä. Riittämättömän kiellon valvonnan ja esim. Kiina-keissin takia asia on kuitenkin mutkikkaampi: Kiina nimittäin suorittaa eläinkokeita yhä suurelle osalle maahantuodulle kosmetiikalle (paitsi ei Hong Kongissa). Moni firma tykkää myös  leimailla paketteihin omia "epävirallisia" pupukuvia. ;) Itse suosin vegaanisia Leaping Bunny-tuotteita.


3. Kun löydät kiinnostavaa kosmetiikkaa, selvitä (tiedän, paljon selvitettävää...!) vielä merkin ainesosien vegaanisuutta, mikäli tämä ei ole vielä tiedossa. Kokonaan vegaaniset kosmetiikkafirmat ovat melko harvassa, mutta monella firmalla on kosmetiikkaa, joista osa sopii myös vegaaneille.  Kannattaakin kontaktoida rohkeasti asiakaspalveluita ja kysäistä, mitkä sarjan tuotteet eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia. Ja vielä vähän edelliseen kohtaan viitaten, samaten kannattaa toki kysellä kiinnostavalta sarjalta merkin ja sen raaka-ainetoimittajien eläinkoepolitiikasta, jos asiasta ei löydy selkeää tietoa.

4. Bonus tip: klikkaa rohkeasti nettikauppaan, asioi paikallisella kosmetologilla tai ekokaupassa ostoksilla. Vegaanista kosmetiikka löytää hyvin etenkin pienemmän volyymin kosmetiikkasarjoista.  Pyrin tukemaan eniten kotimaisia kosmetiikan työpaikkoja, sillä mielelläni hankin eettistä kosmetiikkaa jatkossakin Suomesta. Valitettavasti vegaani voi kohdata pettymyksen, jos etsii koko meikkirepertuaaria ja erityistuotteita lähimarketista. Hyvin varustelluista marketeista löytyy kuitenkin nykyään jo kasvava määrä vegaanillekin sopivaa arjen kosmetiikkaa, ja tuotetoiveita kannattaa toki esittää aina kauppiaalle.

5. Pää tarpeeksi pyörällä jo? ;) Ja sitten vaan fiilistelemään kosmetiikan pariin! Täältä löytyy taannoinen postaukseni suosikkinettikaupoistani.



 * * *
Seuraa blogia
Facebookissa
Instagramissa
Bloglovinissa

Vegaanisia meikkejä Lauren Brookelta

Jokin aika sitten vinkkasin Instagramin puolella Twist Be-myymälän Lauren Brooken meikeistä, joiden pariin kurkataan nyt lisää. Lauren Brooke Cosmetiques on yhdysvaltalainen, luonnollisiin ja ihoa hoitaviin ainesosiin luottava meikkisarja. Tuotteiden raaka-aineet pohjaavat esim. mineraaleihin sekä  luomuperäisiin kasviuutteisiin ja -öljyihin. Sarjalla on sekä Petan että Leaping Bunnyn sertifikaatit. Tällä hetkellä Suomen valikoimassa olevista tuotteista vegaanisia ovat luomivärit, siveltimet, poskipunat ja viimeistelypuuteri. 

Sain blogiin testiin luomiväriduon sävyssä Tanzi/Moondust, Sweet Sixteen-poskipunan ja viimeistelypuuterin, jota on valmistetaan yhdessä universaalissa sävyssä.   Lauren Brooken meikit ovat omiaan näppärässä arkimeikissä:  tuotteissa on hyvä pigmentti ja laadukas koostumus.


Kuvissa näkyy hieman lohjennut poskipuna, sillä toisinaan minulla on tapana testata kaikki tuotteet lattian kautta. ;)  Sweet Sixteen on hauskasta nimestään huolimatta oikein tyylikäs sävy. Poskipunassa on hennosti kimalletta, mutta sopivan hillitysti. Pannussa poskipuna näyttääkin mattapintaiselta, eli kyseessä kauniisti valoa heijastava, semi-matta-poskipuna. Ja hyvä niin, sillä kovasti hohtavat tuotteet eivät ole paras valinta hieman epätasaiselle hipiälleni. 

Poskipunan sävy näyttäytyy omiin silmiini pinkki-persikka-värinä. Yleensä valitsen meikkien sävyt ensifiiliksen perusteella, kuten tämänkin punan. Luontaisesti kallistunkin yleensä johonkin muuhun kuin aivan tummimpiin puniin ja rusehtaviin sävyihin. Sävy onkin hyvin universaali, moneen meikkinaamaan sopiva. Poskipuna on hyvin pigmenttinen, kopautin siveltimestä vielä ylimääräistä väriä pois ennen levitystä.



Siinä missä poskipunan hohto on hillittyä, satiininen luomiväriduo on taas selkeästi hohtava. Sävyt ovat swatchattuna vielä upeammat kuin pannussa: tummempi on sävyltään neutraali luumu, vaaleampi hieman hopeinen beige. Sävykombo on nappivalinta etenkin syksyiseen, tummempia sävyjä kaipaavaan meikkiin. 

Lauren Brooken luomivärien koostumus on aivan superkätevä (tai no, tiesinhän jo että nämä ovat hyviä...). Koostumus todella pehmeä, hyvin levittyvä - ei tietoakaan pölisevästä tai varisevasta pigmentistä. Alta löytyy sekä swatchit luomiväreistä ja poskipunasta sekä hillitty esitys luomiväreistä luomella.





Viimeistelypuuterin paikka on luonnollisesti viimeisenä, eli meikkipohjan "kiinnittäjänä" ja kiillon minimoijana. Lauren Brooken versio on hyvä erityisesti kiiltelevälle ja rasvoittuvalle iholle, sen ainesosista löytyy mm. kosteutta imevää arrowjuurta ja savea. Olen käyttänyt puuteria kevyesti meikkivoiteen päällä kasvojen t-alueella, joka päivän mittaan alkaa kiillellä enemmän. Hyvällä viimeistelyllä meikin kestoa mattapintaisena saakin pidennettyä. Lauren Brooken puuteri onkin ollut pätevä kiiltelyn suitsija, joka näkyykin siinä, että meikin korjailulle ei tule tarvetta moneen tuntiin.
Puuteri häivyttää myös näkyviä ihohuokosia luonnollisesti.

Viimeistely-irtopuuteri on hienojakoista jauhetta, jonka saa tuputeltua tarkasti  pakkauksen sienellä. Sävyjä on yksi, vaaleaan ihoon sulautuva.


Lauren Brookea on tosiaan saatavilla sekä Twist Be:n Kampin myymälästä Lapinlahdenkadulla että verkkokaupasta. Luomiväri-duon hinta on 14,9 euroa, poskipunan 17,9 euroa - mielestäni aika kohtuulliset summat hyvän laadun tuotteille. En löytänyt viimeistelypuuterille tarkkoja hintatietoja nettisivuilta, lisäilen ne tänne mikäli saan ne käsiini. :) Muistaakseni puuteri oli noin 20-25 euron välillä.


 * * *
Seuraa blogia
Facebookissa
Instagramissa
Bloglovinissa

Pari uutta huulirasvaa

Onko olemassa muitakin vegaanisia ja pupumerkittyjä huulirasvoja kuin Hurrawin ja Crazy Rumorsin rasvat? Aika harvassa ne tuntuvat olevan, mutta onnistuin hankkimaan itselleni jopa kaksi erilaista uutta huulirasvaa. ;) Ja ei, kahdessa äsken mainitsemassani huulirasvamerkissä ei ole mitään moitteen aihetta ja käytän niiden tuotteita säännöllisesti - mutta välillä vaihtelu ei ole pahitteeksi. Ja ovathan huulirasva-asiat myös aika yksilöllisiä, ja itse tykkään fiilistellä uusia kosmetiikkalöytöjä.

Sekä S.W.Basicsin kanelihuulirasva että Bulldogin Original Lip Balm ovat koostumukseltaan kovin luonnollisia ilman synteettistä täyteainekavalkadia, ensiksi mainittu vielä luomukosmetiikkaa. Ja Bulldog on tosiaan vegaaninen miesten ihonhoitosarja, mutta mintun tuoksuinen huulirasva on oikein pätevä unisex-käyttöönkin.




Molempien huulirasvojen koostumus on hyvin kosteuttava, ja sen ymmärtääkin kun vilkaisee ainesosia. S.W. Basicsin huulirasva koostuu lyhykäisyydessään kookosvoista ja -öljystä, kandelillavahasta ja kardemumman ja kanelin eteerisistä öljyistä. Kardemumma-kaneli-tuoksu ei toki voi tuoda mieleen muuta kuin mausteisen ja makoisan joulun. :D

Olen joskus kokeillut pelkkää kookosöljyä huulirasvana, mutta se tuntui liian kevyeltä ja helposti sulavalta vaihtoehdolta. S.W.Basicsin voiteen koostumus ja kosteutustehot osuvat kuitenkin hyvin nappiin, vaikka ainesosat ovatkin kookosvoittoisia. Huulirasva onkin hyvin täyteläinen, koostumus ei ole ohuen ohutta. Parhaimmillaan tämä onkin ollut yökäytössä "paksumpana" huulirasvana, sillä esim. huulipunan alle suosin ohuempia rasvoja. Mutta fiilis ei ole tahmea tai ikävän paksu, vaikka huulivoide ei imeydykään supernopeasti. Huuleni eivät ole tällä hetkellä erityisen kuivat, mutta muistan palata tämän pariin jos ja kun syksyn edetessä huulten rohtuminen on taas valitettava vieras.

On taas vähän mun tuuria, että S.W.Basics on ilmeisesti lopettamassa juuri tämän vegaanisen huulirasvan valmistamisen. Vaikka merkin suurin osa tuotteista on vegaanisia, muissa huulirasvoissa on mehiläisvahaa. Hankin omani Twist Be:n kivijalkakaupasta Kampista, jossa vegaanihuulirasvaa voi vielä olla saatavilla. Maksoin tästä muistaakseni 4-5 euroa.


Bulldogin tuotteet ovat pääsääntöisesti miedon "miehisen" tuoksuisia, mutta huulirasva on sarjan poikkeus. Huulirasvan tuoksu (ja maku) tulee eteerisestä öljystä, raikkaasta minttuöljystä. Ja myös tämä huulivoide on kookospohjainen: tuote sisältää kosteuttavista ainesosista mm. kookosöljyä, risiiniöljyä, sheavoita ja kaakaovoita. Sarjan tuotteet eivät ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta vaikuttavat ainesosat kallistuvat aina luonnollisten puolelle.

Minttuhuulirasva on myös hyvin kosteuttava voide. Koostumus imeytyy hiljakseltaan, vaikka rasva ei ole varsinaisesti superpaksu tai lähmäinen. Minttuöljy saa huulille pienen kihelmöinnin, joka on alussa aika hassu tunne, mutta ei epämiellyttävä. Ja hassua oli  myös se, että alussa voiteen koostumus tuntuu jokseenkin epätasaiselta levittäessä, mutta "rakeisuus" sulaa myös huulille käytön aikana. Mutta asiaan: kosteustehot ovat kuitenkin oikein hyvät, ja olenkin sipaissut tätä päiväkäytössä huulillani harva se päivä. Voisinpa ostaa tätä uudelleenkin jahka huulirasvavarastoni hupenevat, simppelin toimiva rasva.

Bulldogin huulirasvaa on saatavilla ainakin eleven.fi - verkkokaupasta* että Bangerheadin nettikaupasta. Hinta on 6,50 - 7,30 eura.




 * * *
Seuraa blogia
Facebookissa
Instagramissa
Bloglovinissa


*Postaus sisältää affiliatelinkkejä.

Herkän ihon Schmidt's-deodorantti

Ekodödöjen sankari Schmidt's on saanut suitsutusta aiemminkin blogissani, ja onhan dödö suosikkini alumiinittomista deodoranteista. Tällä kertaa kurkistetaankin vielä tämän suomalaisittan hankalasti kirjoitettavan dödömerkin maailmaan. Sarjalta on nimittäin ilmestynyt hiljattain uusi, erityisesti herkälle iholle suunnattu deodorantti. Käsittääkseni Schmidt'sit ovat ilmeisen kainaloilla siedettyjä, mutta sarjan Sensitive-dödöt ovat valmistettu vieläpä ilman ruokasoodaa.

Vaikka ruokasoodaa käytetään melko yleisesti etenkin luonnollisissa dödöissä, aine saattaa aiheuttaa ärsytystä herkemmälle iholle. Ei varmasti ole järkevää käyttää sellaista dödöä, joka aiheuttaa esim. kutinaa ja ihoärsytystä. Onnekkaana en ole saanut deodoranteista koskaan ärsytyksiä, joten tässä postauksessa keskityn Schmidt's Sensitiven tehoihin yleisesti.


 Toimivan vegaanisen deodorantin etsiminen voi tuntua usein neulaa heinäsuovasta-syynäykseltä. Varsinkin jos etsinnässä on myös luonnonkosmetiikan deodorantti. Monia dödöjä onkin tullut testattua, ja valitettavan usein luonnolliset vaihtoehdot jättävät toivomisen varaa.

Testiin saatu "uusi Schmidt's" on yhä testaamieni luonnollisten dödöjen kohdalla positiviinen poikkeus. En huomaa isoja eroja Sensitive-version ja muiden testaamieni Schmidt'sien tehojen suhteen, ja hyvä niin! Käytön alkuvaiheessa kainalot eivät pysy antiperspirantin käyttöön verraten kuivana, mutta tämäkin tuntuu tasoittuvan viikkojen kuluessa.

Schmidt'sin herkän ihon dödön kanssa kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla ilman epähygieenisen hipin mainetta. Deodorantti pelittää parhaiten peruspäivinä, jolloin luvassa ei ole hikiliikuntaa tai paksu takki päällä kaupoilla juoksemista. Kevyt pyöräily, kävely ja "normaali arkielämä" onnistuu ilman hikikatastofeja tai tarvetta lisäillä dödöä. Stressihikoilu ja hikiliikunta ovat taas asia erikseen, ja silloin en totta puhuen odota edes antiperspiranteilta täyttä pitävyyttä. Eli Schmidt's on yhä mielestäni alumiinittomien dödöjen parhaimmistoa, minä kun en ole esimerkiksi kookosöljy- tai suolakivideodoranttien ylin ystävä.

Vaikka sensitive-dödössä ei ole ruokasoodaa, kosteutta imevänä ainesosana on arrowjuurijauhetta. Hoitavina ainesosina deodorantissa on käytetty tuttuun tapaan mm. kookosöljyä ja sheavoita. Geranium-deodorantin tuoksu on kukkainen ja aito, tuoksu tulee kurjenpolvikasvin eteerisestä öljystä. Bongasin myös Schmidt'sin somesta uutuustuoksun Rose&vanilla, toivottavasti sitä saa myös pian Suomen jälleenmyyjiltä, kuulostaa ihan mun dödötuoksulta. ;)



Herkän ihon uutuusdeodorantin voi klikata koriin esimerkiksi Hyvinvoinnin Tavaralosta täältä 
tai luonnonkosmetiikkakauppa Biodellysta täältä. Kaikki Schmidt'sin tuotteet ovat vegaanisia.

 * * *
Seuraa blogia
Facebookissa
Instagramissa
Bloglovinissa 

Postaus sisältää affiliatelinkkejä.